Kuusi on koristelua vaille valmis. Meillä on perinteenä koristella se aattoaamuna.

Voi ei. Yhdeltä tontulta puuttuu pää. Niitä on vaikea tehdä, sillä tontun kaula on niin ohut. Mutta muutenhan tämä on ihan jouluinen kuva.

Hyvää joulua kaikille! Muistakaa syödä paljon hyvää jouluruokaa ja rentoutua.

Koulussamme järjestettiin juhlaohjelmaa, kuten kauhukuja, pukukisa ja koulu oli koristeltu teeman mukaisesti. Itse en ehtinyt paljon osallistua koulun toimintaan, mutta oin hengessä mukana pukeutuneena kissaksi itseaskarreltujen korvien, mustien vaatteiden ja pitkistä sukista väkerrettyjen hännän kanssa. Koulun loputtua nautimme ystävieni kanssa kamuni tekemiä suklaakeksejä ja minun tekemiäni hämähäkkimuffineita.

Minun mielestä hämähäkkimuffinit olivat herkullisia vaikkakin omaperäisiä, sillä niillä ei ollut silmiä, kuten alkuperäisessä ohjeessa. Mutta toisaalta emmehän me kovin helposti näe oikeiden hämähäkkienkään silmiä, joten en usko sen haittanneen kovasti.

Maistuvan reseptin löysin Kinuskikissan sivuilta: http://www.kinuskikissa.fi/hamahakkimuffinssit/?hakusivu=3

Nyt kun halloween on ohi niin voikin kohta alkaa odotella joulua :)

Kiersimme kirjapuolella monta tuntia käyden läpi kaikenlaisia opuksia. Kiersimme myös ruotsinkielistä puolta. Tällä kertaa ei mukaan ei tullut kirjaa sieltä osastolta, mutta tarttui ehkä jonkin verran ruotsikipinää. Olen hieman eksyksissä ruotsin kielessä näin vaihtovuoden jälkeen, mutta alan pikkuhiljaa muistaa aina vaan enemmän.

Viime päivityksessäni (http://unebellejournee.vuodatus.net/lue/2015/10/roomassa) kerroin nähneeni Morgan Freemanin Roomassa, joten onhan nyt pidettävä tätä julkkisbongaustaitoa yllä. Kävin siis kuuntelemassa Sofi Oksasen haastattelua, vaikka saavuinkin vasta aika lopusta. Haastattelussa hän kertoi uuden kirjansa Norman syntymisestä ja siihen liittyvistä aiheista.

Mukaani tarttui teos nimeltä Pariisittar -missä ja milloin vain, sillä se tuntui juuri minun kirjaltani, olenhan puoleksi ranskatar itsekin. Ehdin aloittamaan jo hieman lukemista kynttilän valossa. Kerron teoksesta enemmän, kun saan sen luettua.

Ruokamessupuolella oli ihanaa mansikkasuklaata, maapähkinähilloa ja vaikka mitä hyvää. Mukaani tarttui hyvin MyCuteChaosmainen ostos: joulutee. Olen nimittäin ihastunut teen juontiin näin syksyllä ja se kuuluukin jokaiseen aamuuni ja iltaani. Joulusta taas olen intoillut jo syyskuusta lähtien. Yritän vain hillitä jouluintoa, jotta jotain intoilua jää joulukuullekin.

Olen tyytyväinen, että pääsin käymään kirjamessuilla, sillä olisin halunnut käydä siellä jo viime vuonna (mutta en ollut enää Suomessa), joten nyt tuli tämäkin toive toteutettua. Jos et ole käynyt kirjamessuilla tai vaikka olisitkin, niin kannattaa käydä sitten ensi vuonna.

Lentokoneen ikkunasta näkyi Alpit. Onhan ne hirmu korkealla, jos niille kiivetessä olisi pilvien päällä.

Ensimmäisenä päivänä kiersimme keskustan kohteita. Colosseumiin emme silloin vielä menneet sisälle, sillä siellä oli niin pitkät jonot (vaikka kesällä varmasti tosi paljon pidemmät).

Viimeisenä päivänä pääsimme sisäänkin asti. Kannattaa ehdottomasti ostaa liput vanhan kaupungin luota tai netistä, sillä me jonotimme vanhan kaupungin luona noin viisi minuuttia, kun moni Colosseumista lipun ostanut joutui odottaa tunnin. Samalla lipulla pääsee siis molempiin kohteisiin. 

Tiber joen varrella oli kiva viettää aikaa: siellä oli rauhallista ja ihan kaunista. Tosin joki oli niin saastunut, että kaikki linnutkin seilasivat siellä vain lautan päällä.

Italiassa käydessä täytyy tietenkin nauttia ihanasta ruuasta. Pasta, pizza ja jäätelö olivat hyviä, mutta odotin Roomalta enemmän. Toisaalta kuulin vasta jälkeenpäin, että parhaat italialaiset ruuat saa Rooman ulkopuolelta. Kuvassa ei ole italialaista ruokaa vaan espanjalaisia tapaksia, joita saimme eräästä ravintolasta. Maistelimme monia uusia makuja ja syötävää oli riittävästi.

Kaikkein hienoin kohde oli ehdottomasti Vatikaani. Museokierros oli todella mielenkiintoinen, sillä kauniita seinämaalauksia riitti. Uskomattoman hienoa oli nähdä Sikstuksen kappeli. Siitä en valitettavasti saanut teille kuvaa, sillä siellä ei saa valokuvata. Joudutte käymään itse ihastelemassa sitä.

Julkkis havaittu! Kaiken hienon lisäksi Vatikaanissa oli myös kuvaukset, jossa oli Morgan Freeman. 

Matka oli kaikenkaikkiaan mahtava. Kyllä Rooma on sellainen kohde, että sitä kannattaa käydä katsomassa. Matkakohteiden puolesta tämä taitaa olla hienoin kaupunki, jossa olen käynyt.

Jooga

Aloitin siis uuden harrastuksen: hathajoogan. Ennakko-oletukset joogaan on varmaan monella (minulla oli myös), että siellä yritetään vääntäytyä yli-inhimillisiin asentoihin ja olotila on enemmän kärsimystä kuin kivaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa ainakaan hathajoogassa. Tavoitteena on rentoutua, saada päivän turhat asiat pois mielestä ja tehdä liikkeitä suorittamatta sekä oman pystymisen mukaan. Lajissa keskitytään täysin itseensä eikä se ole kilpailua. Liikkeet eivät ole vaikeita ja niiden tarkoitus on saada keskittyminen kiinnittymään tekemiseen ylimääräisten ajatusten sijasta. 

Koen joogassa käynnin miellyttäväksi, stressiä poistavaksi sekä rauhoittavaksi. Joogan jälkeen on ihana olo. Liikkeitä voi myös tehdä kotona itsekseen, joten rauhoittua voi milloin haluaa. Muita kevyitä joogia minun tietämykseni mukaan on ainakin flow-jooga ja kundaliinijooga (tähän sisältyy mantroja). Suosittelen lajia kaikille stressaajille tai muuten vain rauhallista olotilaa etsiville. Jooga myös tutkitusti terävöittää mieltä jopa paremmin kuin kävely tai lenkkeily. 

http://www.spring.org.uk/2014/03/short-yoga-session-stimulates-brain-function-immediately-afterwards.php

Aikuisten värityskirjat

Kiinnostukseni näitä värityskirjoja kohtaan tuli siitä, kun psykologian opettajani mainitsi haluavansa ostaa tällaisen kirjan ja testata, tuleeko siitä oikeasti sellainen flow-fiilis. Sitten se tarttui kaupasta meidän perheen yhteiseksi. Isäni tosin ei ole vielä innostunut värittelemään kukkapainotteista kirjaa.

Sanoisin arvioksi, että kyllä värittäminen tosiaankin tempaa mukaansa ja saa unohtamaan hetkeksi päivän murheet. On niin kivaa valita, minkä nätin kuvan haluaa värittää ja seurata, kuinka se muuttuu elävämmäksi värien lisääntyessä. Jos vain löytyy sen verran leikkimielisyyttä, että uskaltaisi väritellä kuvia, niin kannattaa kokeilla. Värityskuvia voi myös tulostaa netistä, jos ei halua ostaa kokonaista kirjaa.

Lauantaina olin vanhempieni kanssa keskenään, sillä sisko oli reissussa. Minulle järjestettiin yllätys, joten en tiennyt, minne olimme menossa. Menimme syömään italialaiseen ravintolaan ja keilaamaan. Ruoka oli ihanaa ja olin tyytyväinen, sillä italialainen ruoka on lemppariani. Keilauksessa en ole hirveän hyvä, mutta se on kivaa puuhaa.

Sunnuntaina, virallisena synttäripäivänä, kävimme poikaystäväni kanssa syksyisellä kävelyllä. Otin myös ruskakuvia ja löysin pörhöisen kaverin.

Illalla söimme kaikki yhdessä (siskokin oli jo löytänyt kotiin). Jälkiruuaksi äitini yritti uutta reseptiä ja sain ensimmäisen vaaleanpunaisen synttärikakkuni. 

Joten jos nyt kysytään, miltä tuntuu olla täysi-ikäinen, vastaus olisi ettei tunnu vielä kovin erilaiselta. Voihan se olla, että se aikuisuus iskee kohta ja muutun kertaheitolla paljon vanhemmaksi :D No ehkä niin ei tapahdu ihan heti.

Tuolla hyvinkään Willassa sattui olemaan toinen suosikkikaupoistani, New Yorker (toinen on Monki, mutta sitä ei tuolta löydy), joten harhauduimme siskoni ja äitini kanssa sinne ensin. Olin vuoden tauon jälkeen niin haltioissani, kun pääsin tähän kauppaan, joten tarttui sieltä vaatteita mukaankin. Mutta syksyvaatteita tarvitaankin, joten ei se nyt ihan turhaa ollut.

Kengät löytyivät myös. Päädyin ihan mustiin converseihin, sillä halusin jotkut neutraalit, jotka sopii kaiken kanssa. Jospa näillä nyt pärjäisi vähän aikaa.

Shoppailuun kuuluu tietenkin nauttiminen lounaasta jossain ravintolassa. Willassa käydessämme, menemme melkein aina Pancho Villaan. Siellä on niin hyvää ruokaa. Varsinkin ne ranskalaiset on parhaita. Namnam.

Tällä kertaa en kuitenkaan päätynyt hampurilaiseen ja ranskiksiin vaan otin burriton. Olen syönyt tällaista ennen Ranskaan lähtöä ja mielestäni tämä oli muuttunut. Huh, olipa tulista! Mutta oli se silti ihan hyvää. Suosittelen tätä vain tulisen ruuan ystäville.

Nyt on taas aamuun vähän enemmän valinnanvaraa. Voi ehkä miettiä hetken vähemmän aikaa aamuisin, mitä laittaa päälle. Ja innostuin kokeilemaan erilaisia lettikampauksia, joten syystyyli on jo suunniteltu. 

Tarina on kerrottu pienen tytön Scoutin näkökulmasta. Hän, hänen veljensä Jem ja ystävä Dill haluavat selvittää, miksi Boo Radley hautautuu taloonsa eikä tule koskaan ulos. Kasvaessaa Scoutin ja Jemin isä ottaa työkseen puolustaa tummaihoista miestä oikeudessa. Lapset ja isä joutuvat kylän pilkan kohteeksi. Lapset menevät salaa katsomaan oikeudenkäyntiä siitä enemmän tai vähemmän ymmärtäen. Tästä alkaa kirjan seikkailu. Kirjan teemoina on epätasa-arvo (rasismi, naisten asema), oikea ja väärä, henkinen kasvaminen sekä uskonnollisessa yhteisössä asuminen 1930-luvulla.

Kirja oli hieman erilainen, mitä olin odottanut. Monissa kirjoissa nykyään on kokoajan paljon tapahtumia. Vanhemmat kirjat taas ovat hieman hitaampitahtisia, kuten tämäkin oli. Juoni lähti käyntiin kunnolla vasta oikeudenkäynnin alkaessa. Pidin kuitenkin kirjasta. Ei kokoajan tarvitsekaan tapahtua. Välillä on hyvä lukea erilaista kirjallisuutta.

Klassikoksi tämän kirjan varmaan tekee sen aihe rasismi, joka on ollut ajankohtainen 1960-luvulla (kun kirja on julkaistu) kuin tänäkin päivänä. Pitää vain itse osata soveltaa kirjan tapahtumat nykyhetkeen, vaikka kirjan henkilöt elävät menneisyydessä.

Suosittelen tätä kirjaa niille, joita aihe kiinnostaa ja haluavat pohdittavaa. Myös he ketkä ovat kiinnostuneet amerikkalaisesta kulttuurista 1930-luvulla, tämä on hyvä kirja.

Ensimmäisellä kouluviikolla meille tuli kaveri kylään: siili. Eikä se oikeastaan pelännyt meitä, kun se viipotteli meidän pihassamme. Päätimpä siis ottaa ilon irti tästä ja ottaa pari kuvaa.

Poikaystäväni päätti ilahduttaa läksyjen tekoani tekemällä minulle keksejä. Hän vielä tuli yllätyksekseni aiemmalla junalla, jotta hän voisi kulkea minun kanssani kouluun. Onnellinen aamu, ja onnellinen iltapäiväkin kun sai syödä niitä keksejä.

Minulla oli kaverin tuparit ja kävimme samana iltana katsomassa Helsingin taiteiden yötä. Oli tosi mukava ilta, vaikka taiteiden yöstä ei satuttu näkemään hirveästi ohjelmaa. Tosin näimme puusta tehdyt patsaat Tuomiokirkolla ja katusoittajia. Ehdottomasti paras katusoittaja oli mies, kuka soittaa pulloja. Hän soittaa tosi hienosti eikä ole helppoa virittää niitä pulloja ja sitten muistaa, missä on mikäkin nuotti. Koska tästä minulla ei ole hyviä kuvia, laitan eilen otettuja kuvia meidän pihalta.

Meillä oli myös nasut. Ne on sellaiset koulun tervetuliaisjuhlat. Siellä kakkoset ja abit käskyttää ykkösiä ja ykköset palvoo maassa. Myöhemmin sitten kaikki juhlii yhdessä. Minä en halunnut käskyttää, joten olin sitten kavereiden kanssa. Oli kyllä hauska ilta.

Onhan tässä taas vaikka mitä tapahtunut. Yritän taas pian kirjoitella uudestaan. Mutta ei liian pian, sillä jos ei ole tapahtunut mitään niin en halua päätyä selittämään teille ranskan kielen infinitiiviä tänne tai muutakaan sellaista.

Pirteää viikkoa!