Olen aloittanut uuden harrastuksen: odottelen ulkona, että joku tulee avaamaan minulle oven. Olen värjötellyt pihalla jo kolme kertaa kahden viikon aikana. Host-siskoni on luokallani ja yleensä tulemme samaan aikaan kotiin. Silloin kun minä tulen aiemmin tai siskollani on menoa, otan hänen avaimensa mukaan. Mutta ei me nyt vaan kerta kaikkiaan olla muistettu tehdä tätä. Harvoin meitä ennen on kukaan kotona, joten aika herkästi joutuu odottelemaan.

Onneksi minulla on ollut paljon tekemistä mukanani. Tänään ohjelmassa oli sudokun tekemistä, mandariinin syömistä ja joululaulujen laulamista. Ihan kiva ettei ollut kylmä eikä tarvinnut kauaa odottaa. Toisin kuin viime viikolla odotin 40 minuuttia kylmässä, sateisessa säässä. Ihan positiivisin mielin olen näihin kömmähdyksiin kuitenkin osannut suhtautua.