Täällä minä seikkailen elämän viidakossa. No, miten se reissu on nyt sitten sujunut, kun uuden vuoden jälkeen olin niin innoissani? Sanotaan vaikka, että nyt on tullut se kohta seikkailusta, kun tiikeri hyppää eteeni puskasta. Minulla on siis hieman ongelmia host-perheeni kanssa. Mutta tällä tiikerillä on myös pehmeät karvat, joita saa silittää välillä. Löytyy siis päivistäni paljon hyviäkin hetkiä.

Viihdyn uudessa koulussani todella hyvin ja olen löytänyt uusia kavereita. Koulussa voimme hypäreitten aikana pelata korttipelejä tai käydä leipomossa, joka on aivan koulun lähellä. Olen tyytyväinen, että koulussa on hyvä olla, sillä siellä vietänkin suurimman osan ajastani.

Eilen törmäsin viidakossa myös johonkin muuhun. Kävelimme kavereideni kanssa kadulla ja kuin tyhjästä pääni kumahti liikennemerkkiin. Onneksi ei kovin kovaa. Enemmän nauratti. Nyt tähän kohtaan on jo noussut pieni kuhmu. Mutta näistä viidakon yllätyksistä selvitään oikealla asenteella ja ystävien avulla.

Kävin keskiviikkona kävelyllä. Lenkillä näkyi puita ja lehmiä. Tällä kuvailulla ei välttämättä vielä löydä lenkkipolkuani, sillä puita ja lehmiä tuntuu olevan ihan joka puolella. Olemme hyvin hyvin maalla. Mutta täällä on kaunista ja rauhallista.

Kotoa tuli piristävä paketti: suklaata, salmiakkia ja vitamiineja. Kyllä nyt kelpaa. Ajattelin ottaa salmiakit mukaan kouluun maanantaina ja antaa ranskalaisten ystävieni tutustua tähän suomalaiseen herkkuun. Saa nähdä mitä mieltä he ovat.

Sain luettua Shoppailuhullun päiväkirjan toisen osan, jonka nimi on Shoppailuhullu Manhattanilla. Host-siskoni edellisestä host-perheestä antoivat tämän minulle lainaan ennen lähtöäni. Kirjan ihana kansi sai minut innostumaan aloittamaan lukemisen. Kirja käsitteli samoja teemoja kuin ensimmäinenkin: velat ja rakkaus. Tällä kertaa Rebecca lähtee poikaystävänsä kanssa Manhattanille asumaan. Kuten arvata saattaa, hänen shoppailunsa riistäytyy käsistä. Kirja kulki osittain samalla juonella kuin ensimmäinenkin, sillä molemmissa tapahtui velkaantuminen. Onneksi kirjassa oli paljon muutakin ja uusia juttuja. Toivon, että jos luen kolmannen kirjan, niin siinä Rebeccalla ei tulisi enää velkaa. Voitaisiin siirtyä uuteen teemaan. Mutta pidin tästä kirjasta, juoni oli kiinnostava alusta loppuun eikä se ollut liian vaikea ymmärrettäväksi ranskan kielelläkään.

On tässä siis seikkailtu viidakossa, maaseudulla ja Manhattanilla. Kyllä tähän elämään mahtuu vaikka mitä. Seikkailla voi usealla tavalla: lukemalla omalla kotisohvalla ja lähtemällä itse seikkailemaan. Kumpikin loistavia tapoja. Lukeminen avartaa, mutta niin avartaa asioiden näkeminen ja kokeminenkin. Ja kaikkein tärkein ohjeeni on, että yritä ajatella positiivisesti. Koska sillä tavalla voi huimasti vaikuttaa omaan seikkailuunsa.