Miltä se nyt tuntuu, kun olen ollut viikon Suomessa? Aluksi sanoin vaan kaikille, että tosi outoa. Kaikki on niin erilaista kuin Ranskassa. Tai ei ihan kaikki, mutta moni asia. Mutta pian minä aloin kuitenkin tottua jälleen olemaan täällä. Nyt tuntuu, että en olisi ollut edes kauan poissa.

Kaikkein parhaimpia hetkiä ovat olleet jälleentapaamiset: siskoni, muun suvun ja kavereiden kanssa. Kaikkia en ole ehtinyt vielä tapaamaan, mutta yritän nähdä heidät mahdollisimman pian. Poikaystäväni on kielimatkalla, joten en ole häntäkään nähnyt. Hän tulee onneksi pian Suomeen.

Olihan se pakko käydä vähän seikkailemassa metsässä ja testata kaverin antamat saippuakuplat. Lähetin tämän kuvan ranskalaisille tutuillenikin, että he näkevät, mitä se Suomi oikein on.

Lauantaina saatiin pikkusiskonikin kotiin ja olemme pitkästä aikaa koko perhe koossa. Olen tosi onnellinen tästä. Hän oli rippileirillä. Kävin kyllä häntä moikkaamassa heti kun pääsin Suomeen. Lauantaina oli siskoni konfirmaatio ja menimme sinne suvun kanssa. Siskolleni oli järjestetty yllätys: Englannissa asuva tätimme tuli juhliin. Olimme vielä sanoneet siskolleni, että hän ei pääse tulemaan. Siskolleni se oli suuri ja positiivinen yllätys.

Eilen oli sitten rippijuhlat. Oli todella mukavaa. Paikalla oli suku ja pari perhetuttua. Meillä oli hyvää ruokaa ja vaihdoimme kuulumisia.

Oli minulla jo ikävä suomalaisia herkkuja. Erityisesti karjalanpiirakoita, sillä mummini tekee niistä aivan taivaallisia.

Tänään lähdemme siskoni ja isäni kanssa mummolaa kohti Joensuuhun. Näen sitten toiset isovanhempanikin, jotka eivät päässeet rippijuhliin. Olen todella innoissani reissusta. Nyt vain pakkaamaan.