Tänään kävin suomalaisen vaihtarikaverini kanssa lähikaupungissa. Olin perillä noin tunnin aiemmin, sillä minulla oli lyhyt koulupäivä, joten ehdin käymään jo parissa kaupassa ennen kaveriani.

Kun tulin sovituskopista eräässä vaatekaupassa niin koppivuoroja organisoiva mies kysyi, olenko britti. Minusta se oli tosi hauskaa, että minua luultiin englantilaiseksi. Vaikka en tiedä miksi se oli niin hauskaa, mutta minusta on kivaa olla ulkomaalaisena täällä. Vastasin miehelle hymyillen: "Ei, olen suomalainen".

Löysin itselleni uusia vaatteitakin. Tarkoituksena oli ostaa lämpimiä vaatteita, mutta tuli mukaan vähän epälämpimiäkin vaatteita, sillä löysin ne niin sopivasti alennuksesta.

Tässä kuvassa nuo punaiset ovat legginssit. Pidän tuosta kuviosta paljon, mikä ehkä näkyy siitä, mitä tarttui mukaan.

Kaverini saavuttua kävimme parissa kaupassa ja syömässä lounaaksi täytetyt patongit. Ostimme ne katutorilta. Minusta sieltä on hauskaa ostaa evästä, sillä ne ruuat eivät ole kalliita mutta sitäkin maukkaampia. Sen jälkeen suuntasimme kulkumme puistoon. Se oli sama puisto kuin Lauantaireissu lähikaupungissa-päivityksessä ( http://unebellejournee.vuodatus.net/lue/2014/09/f ). Merihirviö oli valitettavasti kadonnut. Nukkuvat kana ja nalle olivat vielä paikallaan. Kaunista puistossa oli nytkin.

Ranskalaiset ovat aina ihmeissään, kun minä ja kaverimme puhumme suomea. Paljon katseita keräsimme tänäänkin. Oli hauska reissu ja kivaa jakaa tuntemuksia, sillä vaihtareina meillä on aika samoja juttuja mielessä.

Tänä iltana olisi vielä edessä kolmen tunnin teatteriesitys. Menemme teatterikerhon kanssa katsomaan Shakespearea. Saa nähdä, ymmärränkö siitä yhtään mitään. Kyllä teatterissa onneksi on paljon seurattavaa muutenkin.