Nyt on loppu kahden viime kuukauden vaikeudet. Lähdin eilen illalla host-perheestä, jossa minun oli vaikea olla. Tällä hetkellä olen kavereideni luona, kunnes löytyy uusi host-perhe. Olen niin onnellinen. Pienet ja isommat asiat ovat saaneet minut tänään hymyilemään: mahtava seura, hyvä ruoka, television katsominen (olen ollut kaksi kuukautta aikalailla lastenohjelmien armoilla, joten aikuisille suunnattujen sarjojen katsominen tuntuu aika mahtavalta), tietää että koulubussissa ei tarvitse olla ahdistunut kotiin menosta, leffassa käynti ja kaikki apu, jota olen kavereilta saanut. Haluaisin löytää uude host-perheen tästä läheltä, jotta voisin jäädä kouluuni, jossa viihdyn niin hyvin. Aika näyttä mitä tapahtuu. Nyt on aika vain nauttia siitä, mitä tulee eteen.

Kävimme tänään katsomassa leffateatterissa Kingsman-elokuvan. Juoni oli mielestäni hyvä. Pienen pojan isä kuolee salaista palvelua suorittaessaan. Kasvettuaan nuoreksi mieheksi, poika pääsee koulutukseen, jossa hänestä voi tulla isänsä kaltainen salaisen palvelun jäsen. Samaan aikaan maailmaa uhkaa suuri vaara. Pidin hahmoista ja elokuvassa oli paljon hyvin tehtyä moderniutta. Ainut miinuspuoli oli väkivallalla mässäily. Myös hyvikset tappoivat ihmisiä tuosta vain eikä se heitä hätkäyttänyt. Väkivalta oli arkipäiväistä monelle hahmoista. Kauhistusta ja samaan aikaan kiinnostusta herätti pahiksen apurinainen, jolla oli metalliset jalat, joilla pystyi leikkaamaan ihmisen kahtia. Suosittelen elokuvaa niille, ketkä pitävät toimintaelokuvista eivätkä säiky väkivaltaa.

Tässä vielä kuva Demi-kalenterista. Siellä on paljon tällaisia ihania lausahduksia, jotka auttavat huomaamaan elämän ihanuuden ja mahdollisuudet. Kyllä minäkin olen näiden kahden kuukauden aikana muuttunut ainakin vahvemmaksi ihmisenä ja oppinut elämästä.