Viime keskiviikkona oli aika sanoa haikeat jäähyväiset host-perheelleni ja astua junaan kohti Pariisia. Päästessäni perille tapasin vihdoin tämän kymmenen kuukauden jälkeen vanhempani (pikkusisko oli rippileirillä niin hän ei päässyt mukaan). Oli heitä ehtinyt tulla jo ikävä.

Meillä oli rennot kolme päivää tässä minulle mieleisimmässä suurkaupungissa. Kävimme Versaillesin palatsissa ja kiivettiin Eiffel-torniin. Söimme myös paljon hyvää ruokaa ravintoloissa ja seikkailimme Pariisin kaduilla.

Versaillesissa meillä oli opastettu kierros. Se oli kyllä ihan hyvä juttu, sillä siellä oli sellaiset tunnin mittaiset jonot jos ei ole opasta mukana. Opastus oli myös kiinnostava, sillä sai tietää, mitä siellä on tapahtunut. Esimerkiksi mieleen jäi, kun opas sanoi, että Versaillesin tauluihin ei ole luottamista: aurinkokuninkaan ulkonäkö ei ole oikeasti niin hieno, mitä kuviin on maalattu.

Kierroksen jälkeen olimme hieman uuvuksissa, sillä lämpöä oli varmaan noin kolmisenkymmentä astetta. Mutta tämän jälkeen siirryimme puutarhaan varjon puolelle. Jos minulla olisi näin iso puutarha niin se olisi tosi mahtavaa. Toisaalta pitäisi käyttää pyörää, että jaksaisi liikkua paikasta toiseen ja puutarhuri, joka laittaa ne kaikki kasvit. Mutta kyllä tuolla on kuninkaallisten kelvannut elellä. 

Meillä oli sellainen mielenkiintoinen kokemus marketissa käydessä: valitsimme sitten huumeveikkojen keskuudessa suosituimman kaupan, joten kyllä vähän jännitti. Mutta onneksi selvisimme sieltä ulos ehjin nahoin ja ilman että kukaan olisi meitä ryöstänyt. Mutta ei sinne menty sitten uudestaan.

Eiffel-torni on upea! Olen kyllä nähnyt sen ennen, mutta en ole käynyt siellä ylhäällä. Monet sanovat, että sinne on kauheat jonot, mutta meillä kävi hyvä tuuri eikä siellä ollut paljoa porukkaa. Kannattaa kuitenkin mennä portaita pitkin, sillä hissijono on tosiaan pitkä.

Tornin ympärillä on nättiä puistoaluetta. Siellä tosin pitää pitää varansa ettei tule huijatuksi. Mutta minulla ja vanhemmillani on se, että osaamme olla varuillamme ja tunnemme hieman huijareiden temppuja, joten ei siinä hätää. 

Minusta tuo Seine on niin kaunis. Olin silloin Seine-ajelulla, kun saavuin Ranskaan, joten on sekin tullut koettua. Nyt meillä ei riittänyt aika, mutta näimme silti paljon asioita.

Kyllä Pariisi on viehätysvoimainen kaupunki, jossa on aina jotain nähtävää. Lisäksi pidän siitä, että siellä puhutaan ranskaa. Kyllä minä tuonne vielä palaan. Ja kyllä minä haluan taas pian mennä tapaamaan kaikkia ihania ihmisiä Ranskaan.

Sunnuntaina koittikin aika suunnata nokka kohti Suomea. Ja täällä sitä nyt ollaan. :)